Langanostaminen on samalla ihanaa, ja samalla niin vaikeaa. Tätä jäin pohtimaan kun neuleystäväni kanssa vaihdeltiin sähköpostia. Minulla on tapana ostaa lankaa aivan liian paljon, tai toisaalta, aivan liian vähän. Tämä ihana angoriinan lanka on hyvä esimerkki:

516513.jpg

Lanka on 50% silkkiä ja 50% villaa. Ihana tuntuinen ja ennenkaikkea ihanan värinen!
Mutta oi voi, sitä on ainoastaan vähän päälle 100 grammaa!!! Ja lanka on paksumpaa kuin 7-veikka joten hirveän riittoisasta langasta ei ole kysymys. Nyt olen miettinyt pääni puhki että mitä ihmettä tästä voisi tehdä??? Villannen ihana huivi kävi mielessäni mutta ei lanka varmaan riitä tuohonkaan. Miksi ihmeessä en ostanut kahta vyyhtiä?
Näitä murheenkryynejä on paljon. Näen aivan ihanaa lankaa, joka maksaa tolkuttomasti joten en raaski ostaa kuin pari kerää ja ajattelen että: no, voihan tästä tehdä vaikka huivin sitten.
Näitä niinsanottuja "huivilankoja" on sitten vain kertynyt ihan tolkuton määrä varastoon.

Täysin päinvastainen juttu on sitten se että näkee jonkun hienon puserolangan, ja sitä tulee sitten ostettua aivan liikaa, ettei vaan loppuisi kesken. Noista jää aina jäljelle joku 4 kerää eikä niistäkään saa aikaan koskaan mitään. Ja sitten ne langat jotka ovat ostettu tiettyyn ohjeeseen. Aina jää miltei 2 kerää lankaa kuitenkin. Sitten joskus kun ostaa yhden kerän liian vähän, niin ei se sitten riitäkään. Liekö joku karman laki, tai jotain.

Juu, tiedän, tilkkujuttuja voi aina tehdä. En kuitenkaan tykkää yhtään tilkkujutuista, ellei sitten ole jotain tyyliin virkattuja neliöitä, mutta niistäkin voi tehdä korkeintaan laukun, mitään peitettä en noista virkkaisi. Vaikkakin olen nähnyt todella hienoja tilkkutöitä ihan neulomalla tai virkkaamallakin.

Jaa mikäköhän oli tämän kirjoituksen tarkoitus?? Ehkä ei mikään, kunhan yksikseni pohdin asioita. Harmittaa kuitenkin että varastossa roikkuu hirveä määrä kivoja lankoja, joista en saa aikaiseksi tehtyä mitään. Olisi ehkä siltikin pitänyt tilata One skein-kirja ;)